Hupsan…

Tänään minä eksyin Mäkelänkadulla. Suora katuhan se on, mutta silti siellä voi eksyä – uskokaa tai älkää. Minä melkein hätäännyin. Pyörin varmaan kymmenen minuuttia ympyrää pienellä alueella ja yritin kerätä rohkeutta pysäyttääkseni pelottavia ihmisiä, jotka vain ravasivat kauhean kovaa vauhtia ohitseni. Viimein joku ystävällinen ihminen pysähtyi ja kysyi, tarvitsinko apua. Niin minä sain opastuksen ratikkapysäkille… Lue lisää Hupsan…

Koulua, ryhmäytymistä ja koulua

Nyt voisi olla taas aika kirjoittaa. Kaksi kokonaista kouluviikkoa takana ja lukio tuntuu edelleen hauskalta paikalta. Hauskaa se on, vaikka iltapäivisin ei tunnu enää riittävän aika mihinkään, jonka ehkä huomaa bloggailun vähentymisenä. Toisaalta en ymmärrä, mihin sen ajan hävitän. Viime viikko oli kyllä muutenkin aika poikkeuksellinen. Olemme viettäneet ryhmämme kanssa yhden päivän Suomenlinnassa ryhmäytymällä. Leikimme… Lue lisää Koulua, ryhmäytymistä ja koulua

Koko päivä larpaten

Näin tein lauantaina. Peli kesti aamu kymmenestä ilta yhdeksään. Harrastan näköjään larppaamista lauantaisin. Toisin kuin viikkoa aikaisemmin, hahmoni oli näkevä tapaus. Dea Caldicote, kuuluisan näyttelijän tytär. Niin, te kaikkihan tiedätte, kuka on Danio Caldicote, eikö totta? Pelimaailmana toimi lontoolainen taidesisäoppilaitos, Opera School of Arts. Nyt oli vuorossa OSAn kesäkurssit, jotka olivat avoi mia kaikille opiskelijoille.… Lue lisää Koko päivä larpaten

Muutama tunti mielikuvitusmaailmassa

Olin siis lauantaina larppaamassa. Pelin nimi oli Krouvi kiertotie ja minä sain olla keijukauppiaan apulainen, itsekin siis keiju. Keijut ei ole ikinä jotenkin ollut minun juttuni, eivät ainakaan tuollaiset itsekkäät otukset, jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Silti se muutama tunti meni ihan suhteellisen hyvin. Tämä hahmoni, Sabina, oli aikaisemmin vetänyt vähän välistä väärän henkilön… Lue lisää Muutama tunti mielikuvitusmaailmassa

Julma arki kera uuden koulun

Nyt se tulee. Hiukan myöhässä, tosin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa jo viimeistään perjantaina, mutta tässä on ollut koko viikonlopun kaikkea säätöä, joten… No, juu. Minä aloitin lukion. Kallion lukion. Olen hyvin hämmentynyt siitä, että tiistaina minua ei jännittänyt mennä kouluun. Menin vain. Kotoa lähtiessä kyllä vitsailin, että äidin pitäisi saattaa minutkin kouluun, kuten ensimmäisen luokkansa aloittaneen… Lue lisää Julma arki kera uuden koulun

Pientä panikointia

Koulu alkaa huomenna. Katsoin jo valmiiksi bussiaikataulut, että varmasti ehdin kouluun. Pitää lähteä yli tuntia ennen kuin koulu alkaa. Puoli tuntia myöhemmin lähtisi myös bussi, jolla luultavasti ehtii, mutta ensimmäisenä päivänä ei viitsi myöhästyä, joten nyt on otettava ihan varman päälle. Myöhemmin sitten voi lähteä vähän sellaisillakin busseilla, joilla ehtiminen ei ole niin varmaa… Olen… Lue lisää Pientä panikointia

Helppoahan se oli – liikkumistaidontunti osa 5

No niin, nyt alkaa olla kaikki jo pulkassa. Toissapäiväisen shokkihoidon jälkeen minut laitettiin jo ihan täysin itsenäisesti liikkeelle. Treffasimme lt-ohjuksenkin kanssa vasta koululla. Bussia odotellessa minulla on aina sellainen pieni pelko, että mitä jos se bussi ei pysähdykään, vaikka seison kepin kanssa pysäkillä. Tähän mennessä on aina pysähtynyt, kun ei siltä pysäkiltä mene muita busseja… Lue lisää Helppoahan se oli – liikkumistaidontunti osa 5

Shokkihoitoa parhaimmillaan – liikkumistaidontunti osa 4

Tästä se lähtee. LT-ohjukseni laittoi minut tänään kulkemaan yksin koko matkan kotiovelta koululle. Hän vielä sentään ajoi autolla perässä varmistamassa, etten ihan jonnekin väärään paikkaan itseäni onnistu säätämään. Eilinen tunne, etten muka pärjäisi julkisilla koulumatkaani, kuoli viimeistään tänään. Ei se bussikaan ole enää mikään pelottava juttu – sen kun kertoo kuljettajalle, missä jää pois. Ainakin… Lue lisää Shokkihoitoa parhaimmillaan – liikkumistaidontunti osa 4

Näinkö se menikin? – liikkumistaidontunti osa 3

Kuukausi ilman ratikoita, kuukausi ilman kaupungissa liikkumista. Kuukausi ilman mitään sellaista, jota tulen tekemään lähes päivittäin muutaman seuraavan vuoden aikana, lukuunottamatta kesää. Eilen oli siis ensimmäinen liikkumistaidontunti kesäkuun jälkeen. Suoraan ratikkaan, ja joku ei muistanut, mistä maksukaukalo löytyi. Muutenkin oli ratikan sisätilat ihan hukassa ja jännitti sairaasti. Olin siis täysin eksyksissä ja tunsin itseni jälleen… Lue lisää Näinkö se menikin? – liikkumistaidontunti osa 3

Taikaa täynnä

Kouvola, Taikapäivät, 2-3.8.08. Siellä minäkin olin. Upea kokemus – Kouvolan täydeltä huipputaikureita. Lauantaiaamuna kahdeksalta astuttiin junaan kohti Kouvolaa, minä ja oppaani, jonka olin napannut mukaani NKL:n Nuorisotoimen leireiltä. Kouvolassa ensimmäinen haaste oli löytää Kouvolatalo, mutta se nyt loppujen lopuksi löytyi suhteellisen helposti. Lauantaina saimme nauttia junioritaikureiden SM-kisoista ja minä, vähän reilut 5 kuukautta taikatemppuja harrastaneena,… Lue lisää Taikaa täynnä